On iltamyöhä taipaleella muuan reissumies, hän

viheltelee kulkeis saan. Hän mistä tulee minne menee

taivas yksin ties, on musta kissa seura naan. Mut

kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää, hän

kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää. On

iltamyöhä taipaleella muuan reissumies, hän

viheltelee kulkeis saan

Tien laidassa hän näkee mökin pienen aution

ja ovi sen on raollaan

se turvapaikkaa tietää, siinä kylmän suoja on

ja reissumies on iloissaan

Hän kissaansakin kutsuu - mihin mirri häipyi hei? -

mut poissaolo kissan häntä kauan vaivaa ei

on oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää

kai hiirtä kissa pyydystää

On liedessä - voi ihme! - pari hiiltä hehkuvaa

hän takan ääreen hapuilee

Ei uskalla hän heikkoon hehkuun edes puhaltaa

se sinälläänkin riittänee

Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään

ja jokin kaunis muisto lämmittää kai sydäntään

Niin tuli aamu arjen koura utulinnan kaas

on reissumiehen kylmä taas

On päällä kylmän tuhkan kissa yötään viettänyt

ja kiilusilmät hehkun loi

Sen minkä luuli hiillokseksi, kissa onkin nyt,

kun aamu valon tupaan toi

Mut reissumies ei moista jouda ajattelemaan

vaan vihellellen tielle työntyy kissa mukanaan

Hän mistä tulee, minne menee taivas yksin ties,

on taipaleella reissumies